Poju jää nyt ansaitulle eläkkeelle ja unohdamme ne suunnitelmissa olleet etsintäkisat.
Tällä kertaa metsään pääsi siis Yeff. Pari kertaa olemme sillä viime vuonna ottaneet hajuhakuja eli aika nollasta lähdemme nyt treenaamaan hakua. Ajatuksena oli nytkin ottaa neljä hajuhakua ja kaikki mm:t noin 50 m syvyydessä (yksi kerrallaan). Näytti tosiaan siltä, että Yeffillä oli jonkinlainen mustikuva mitä oltiin tekemässä. Maalimiehet olivat aika hyvin piilossa ja kävelin Yeffin kanssa hihnassa hakemassa hajun maalimiehestä(tai kaksi ekaa hajuhakua Yeff halusi vetää mm:lle kuin veturi). Keskilinjalle kävely onnistui vähän siistimmin. Yeff malttoi hyvin odottaa lähetyskäskyä ja singahti kuin tykinsuusta mm:lle. Maahankäsky ja namipalkka. Huomasin, että minun täytyy lähestyä Yeffiä aika rauhallisesti, muutoin se singahtaa ylös pusuttelemaan mm:ää.
Intoa, vauhtia ja motivaatiota ainakin riittää :-) Hallittavuus on sitten toinen asia...pari kertaa meinasi lähteä itsenäisesti jatkamaan hommia, mutta tuli kutsusta takaisin.
Kiitos treenikavereille, kun kestitte Yeffin pusuttelut!
1 kommentti:
Yeffi se onkin oikea ranskalainen!!! Pusut, oliko kunnon ranskalaisia kielareita? Yeff tykkää niin paljon ihmisistä, että motivaatio siltä ei kyllä lopu!
Lähetä kommentti